2013/04/12

Judging.


Tulee taas tällainen mielipidepäivitys täällä. Vaan koska oon törmänny tähän 183897942 miljoonaa kertaa netissä niin. Mua siis ärsyttää niin älyttömästi se että ihmiset haukkuu toisia niinku nimettömästi ja yleisesti netissä. Siis mitä helvetin järkee siinä on? Tai ylipäätänsä haukkua toisia ihmisiä tuntematta niitä.. Nyt tää on tällanen tyypillinen "älä-tuomitse-ihmistä-ulkonäöltä"-postaus. Mut mun mielestä tuo on ihan totta, koska mikä on sen turhempaa. Jos on jotai tiettyä ihmistä vastaan miks pitäis aiheuttaa sille tuskaa jossei se oo sulle itelle mitään tehnyt, tai ees niinku antaa tälle niin vihatulle ihmiselle omaa aikaansa? Sitä en oo sillai koskaa tajunnu.
Mutta nii nettikiusaamisesta. Mitä siitä hyötyy? Hyödytkö sä toisen itsetunnon alentamisesta? Vastaus on toivon mukaan ei. Joten miks ihmiset tekee sitä ylipäätänsä.. En oo koskaan ollu fani kiusaamisesta, tai no tuskin kukaan on, mut kuitenki ihmiset tekee sitä.

Ollakseni täysin rehellinen omista kokemuksistani, olin jo kiusattu ala-asteella. Olin todella paljon yksin nelos- ja vitosluokalla. Se asia johti sillon itsemurhaajatuksiin, jouduin kuraattorille, terveyshoitajalle ja  psykologille.. Kun luokka sai tietää tästä pääsin taas kutosluokalla jengeihin mukaan ja me oltiin luokan kanssa tosi läheisiä. Sittenhän tietenkin tuli se muutos että piti valita parhaat kaverit samalle luokalle yläasteelle.
Pääsin samalle luokalle kun kutosluokalla oleva kaveriporukkani. Mutta me kuitenkin ajauduttii erillemme ja muodostettiin pieniä omia ryhmiä, tämä tosiaan tapahtui vasta seiskaluokan lopussa. Silloin me oltiin kolmen ryhmä, minä ja yksi vanhasta koulustani, ja vielä yksi joka oli Rödsöstä(yksi Kokkolan asuinalueista). Me ajauduttiin aika huonolle tielle loppujen lopuksi. Kesä seiskan ja kasin välillä muutti meitä paljon. Kasiluokka = Tupakkaa, alkoholia ja lintsaamista. Ja meidän tyyli erottui selvästi muista meidän koulussa. Me saatiin vaikutteita bändeiltä kuten Mötley Crüe, Crashdïet, Van Halen, Def Leppard ja tällaisista.
Kasiluokka oli rankka monella tapaa. Koska me erottiin joukosta, meitä kiusattiin ja haukuttiin. Omaperäsyyttä ei hyväksytty. Takaisin tuli nämä hirveät ajatukset.
Ja mä olen herkkä ihminen sinänsä.. En kestä muitten ihmisten kritisointia sillai jos sitä tulee jarkuvasti, murrun aika helposti. Enkä mä sitä häpeekkään, mutta se on rankkaa. Enhän mä yhtä voimakkaasti sellaseen enää reagoi ku sillo nuorenpana mutta kyllä siitä aina kärsii psyykkisesti.

Nelosluokasta kasiluokkaan asti olin nettikiusattu(kuten myös irl), paikallisista ihmisistä. Se on se tunne ku tää ilkivalta sattuu vaikka oot vaan kotona, mikä pitäis olla nuoren turvapaikka. Se ei koskaan oo mitenkää hyvä merkki et se kiusaaminen nuo kotia asti. Siks ainakin mun mielestä se on niin turhaa.

Mutta toisaalta, siitä ei koskaan pääse mitenkään eroonkaa. Nii minkä asialle voi tehdä? Siihen mulla ei oo vastausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti