2014/01/04

Pelasta hänet

Hän ei tiedä mitä ajatella. Hänen ajatukset ovat niin sekaisin että hän ei itsekkään saa niistä mitään selkoa.
Hän tuntee surua, tuntee vihaa. Kun hän tuntee surua hän tuntee vihaa itseään kohtaan. 
Missä kaikki ilo nykyään on. Viime päivät hän on vain tuntenut itsensä todella surulliseksi, tarkkaa syytä siihen ei ole. Mitä ihmettä. Hän pitää sitä hieman huvittavana että hän pystyy hämmentämään itseään näin, jatkuvasti. Mutta tämä tunnetila ei kyllä ole naurun aihe. Suunpielet ovat jatkuvasti lattiaa kohti. Hän tuntee kuinka silmiä polttaa. Miksi tämä tyttönen on niin surullinen, miksi hän on niin maassa. 
Hänellä on elämässään paljon ilonaihetta mutta silti nämä negatiiviset asiat tulee esiin. Hänen aivonsa ei pysty keskittymään tähän kaikkeen hyvään, Jos prosentteissa lasketaan niin varmasti lähes 85% hänen aivoistaan on vallannut negatiivisuus. Se on niin vahva, negatiivisuus on niin vahva. Kuten joku pahis jossain sarjakuvassa, sankari ei pysty taistelemaan tätä synkkää voimaa vastaan.
Kuinka paljon positiivisen asenteen ottaminen vaatii. Mistä sitä saa. Hän tuntee olevansa niin hukassa, miksi ei kukaan häntä löydä. Hän tahtoo että joku löytää hänet tästä synkästä fantasiamaailmasta. Oi sankari, palauta hänet todellisuuten ja posiitivisuuden piireihin. Hän tarvitsee sinua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti