2014/02/16

Vähän avautumista


Huomenna uusi viikko edessä, huhhuh. En nyt ollenkaan tahtoisi että viikonloppu loppuisi jo.. tahdon vaan lojua ihanassa sängyssäni miettimässä maailmanmenoa, osallistumatta siihen.

Tämän päivän mietteet on koskenu mun kroppaa. Kaikkihan sen tietää että tytöt ovat aika tarkkoja painonsa ja ulkonäönsä suhteen. No mä oon vasta nykyään alkanut hyväksymään sen miltä näytän. En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen kroppaani, ja tuskin tuun koskaan olemaankaan. Mutta en vaan näe itseäni sellasena lihapullana niinkun aiemmin. Vihani kohti vatsaani ja jalkojani on kadonnut. En näe itsessäni enään mitään niin pahaa kun joskus silloin kun häpesin itseäni joka päivä kun menin kouluun. En ole koskaan ollut näin päättäväinen ja itsevarma.

Täällä, Pietarsaaressa, koulunkäyminen on muuttanu mua niin älyttömästi kolmen vuoden aikana. Olin maailman ujoin tyttönen kun alotin täällä, sitten yhtäkkiä muutinkin tänne 16-vuotiaana omaan kämppään ja luokkakaveri oli kämppiksenä. Se suuri muutos mun elämässä muutti mua tosi paljon. Olen yhä ujo kun tulee uusiin ihmisiin, mutta muuten osaan avautua itsestäni tosi paljon. Uskallan paljon enemmän, olen rohkeampi. Alussa en pystynyt edes katsoa ihmisiä silmiin kun keskusteltiin jostain, tuli sellainen todella ahdistava olo, mutta se on kokonaan kadonnut.

Ja kun tulee tällaiseen perustyttödraamaan, jotka kaikki varmaan tunnistavat, juoruja, paskanpuhumista, haukkumista, suuttumista ihan turhista asioista. Jos olisin samanlainen kun 3 vuotta sitten, olisin mennyt ihan täysin paniikkiin ja epäillyt kaikkea mitä teen jos olisin osallisena tällasissa draamajutuissa, nykyään en jaksa edes välittää. Jos joku on vihainen mulle jostain niin sitten asia on niin, en aio enään mennä itkemään johonkin ja pyytää anteeks koko maailmalta jotta kaikki olisi hyvin taas. Saan todella helposti syyllisyydentunteita, ja se on ihan kamalaa. Mutta nyt olen oppinut hallitsemaan niitä. En tahdo sopia kenenkään kanssa jos joku on vihainen mulle jostain ihan mitättömästä asiasta, en aio pyytää anteeksi. Vaikka tää kuulostaakin varmaan todella oudolta tai en mä nyt tiiä miten tätä kuvailis, mutta niinku, yritän vaan selittää että tyhmät riidat on nyt jäänyt taakse, en jaksa sellasta turhaa paskaa enään. Vaikka tää tyhmältä kuulostaakin, uskon että olen aikuistunut aika paljon viime vuosien aikana.

3 kommenttia:

  1. hei vähän hyvä teksti! (: ittelläni on vähän sama juttu, oon alkanu hyväksyy itteni ja en ota asioita todellakaan kauheen vakavasti, siis sellasta turhaa draamaa..! :D milöä oot muokannu ton kuvan? ♥

    VastaaPoista
  2. ♥ Oot superkaunis tyttö!

    VastaaPoista
  3. Haastoin sinut!
    http://belieberblogfinland.blogspot.fi/2014/02/122-sinut-on-haastettu.html

    VastaaPoista