2014/03/18

Pitkä päivitys

Hei vaan kaikille, ja anteeksi hiljaisuuteni jälleen. Oon yrittäny saada postauksia sekä videopostauksia aikaan mutta on ollut kaikenlaisia ongelmia ja en ole oikeen jaksanut. Pääni on ollut täynnä kaikenlaisia ajatuksia, negatiivisia että positiivisia. En oikeen tiedä mitä tehdä minkään suhteen. Tunnen olevani todella eksysissä jälleen kerran. Mitä tehdä kun ei tiedä että pitäiskö itkeä vai nauraa?

Tämä on viimenen viikkoni työharjottelupaikassani, ja pakko myöntää että varmasti tulee pieni ikävä kun joutuu sieltä lähtemään, aion tosin kysyä jos ehkä löytyis vähän töitä sieltä mulle kesäksi tai iltatyöksi, olisi huippua kun en ole vielä kunnon työpaikkaakaan saanut. Ja sellaisen todella tarvitsisin, viimeistään kesälle koska muuten mulla ei mitenkään tule olemaan varaa asua asunnossani kesän yli ja joudun taas muuttamaan takaisin kotia vanhempien luo.. enkä tahdo tehdä sitä toisten. Tietysti mulla on ikävä vanhempiani mutta en kestäisi muuttaa takaisin enään. Ärsyttää kun kesälomalla ei voi saada minkäänlaista tukea mistään.. koska kaikki eivät kesätöitä saa. Olen hakenut niin moneen paikkaan ja toivon niin kovasti että joku minut ottaisi töihin. Jos olet paikallinen ja sinulla olisi ehdottaa jonkunlaista kesätyötä tai iltatyötä niin otan enemmän kun mielelläni ehdotuksia vastaan! Koska nyt sellainen on todellakin tarpeessa.

Mulla oli aikamoinen kauhun hetki tänään. Suunniteltiin kaverin kanssa että lähettäis Kokkolaan hengaamaan. Noh pitää vielä tässä välissä huomauttaa että sää on taas muuttunut huonompaan suuntaan, sataa lunta, on liukasta ja märkää. Tänään sain siis tietää kuinka paskat talvirenkaat mun autossa on, ja päätin etten aja enään koskaan(en ainakaan vähään aikaan). Noh lähdin rohkeasti ajamaan Kokkolaa päin lumimyrskyssä, koko matkan mua epäilytti koko idea, 10km päästä kun piti kääntyä Kokkolaan päin en pystynyt kontrolloimaan autoa enään ja oli viittä vaille että olisin törmännyt Kokkola-kylttiin, mutta juuri ennen törmäystä sain auton taas haltuun. Siis sitä kauhun määrää. Päätin sitten heti kääntyä takaisin Jeppikseen ja kotiin. Kun tulin kotiin purskahdin itkuun ja tärisin, jälkishokki, olo oli ihan kamala. Pelotti niin kamalasti. En oo koskaan ennen kokenut tollasta ja panikoin tosi helposti joten siinä oli lopputulos.

Olin jälkeenpäin vain ilonen että mitään ei käynyt.

Ja nyt iloisempaan aiheeseen. Yo-kirjotukset on mun osalta ohi! Tai toivottavasti, hieman epäilen että terveystieto ei mennyt kovinkaan hyvin, toivon vaan että se menee läpi jotta ylioppilaslakki muakin odottais toukokuussa. Eli nyt vain odotetaan tuloksia.

Uskon että kärsin paniikkikohtauksista taas. Mulla oli niitä vielä silloin kun mulla oli vakava hypertyreoosi, mutta kun aloin saamaan hoitoa ja lääkkeitä siihen ne katosivat. Olen ollut n. 8-10 kk ilman lääkkeitä nyt ja mä uskon että ne on palaamassa. Paniikkikohtaus melkein kolarista, paniikkikohtaus siitä että mitä jos koe ei menekkään läpi, paniikkikohtaus siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. panikoin nykyään kaikesta. En ymmärrä miksi olen niin herkkä kaikkea kohtaan. Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia? Mistä se johtui jos on?

9 päivän päästä täytän 19. Herranjumala. Alan tuntemaan itseni vanhaksi mutta siltikään en. Todella hämmentävä olotila on. Nuorempana uskoin saavuttavani enemmän 19 vuotiaana kun mitä oikeasti olen, en tiedä miksi mutta pitäiskö mun pettyä itseeni tämän takia? Ei sentään. Olen ihan hyvässä elämäntilanteessa tällä hetkellä. Joten seuraavan viikon perjantaina menen Kokkolaan viettämään syntymäpäivääni perheeni ja sukulaisteni kanssa, ja lauantaina vietän niitä täällä Pietarsaaressa bileiden muodossa, tosin tuntuu todella typerältä järjestää bileet itsensä kunniaksi, mutta minkäs sille voi, olen aina ollut sellainen ihminen joka tykkää järkätä kaikenlaista. Mutta kuitenkin, en ole koskaan kokenut kunnon syntymäpäiväjuhlia (jossei lasketa kaikkia ihania prinsessajuhlia jotka mamma minulle järjesti pienenä), se on vähän surullista mutta toisaalta tästä voi vain nousta eikö niin?

Kävin tänään opolla ja näin se sitten on tehty, hain ammattikorkeakouluihin. Kuinka huikean iso askel kohti jotain mistä en mitään tiedä. Hain Helsingin ruotsinkieliseen kouluun Arcadaan ja suomenkieliseen Metropoliaan ja vielä ruotsinkieliseen kouluun Vaasassa nimeltään Novia. Mua jännittää niin kamalasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja ei niinkun mitenkään positiivisesti, vaan negatiivisesti koska en tiedä tahdonko oikeasti tätä.

1 kommentti:

  1. rakastuin sun blogiin tullessani ehkä enemmän kun ikinä, kenenkään, koskaan. :D paniikkikohtaukset mulle tosi läheinen, ja arka asia, koska koko lapsuuden katselin äitini kohtauksia, ja isäni kakssuuntasta. lahjaksi sain ikioman masennuksen jipjei hurraa. no mut joo, sulle tarttu uus lukija :)

    http://batmansdreams.blogspot.com/

    VastaaPoista