2014/09/27

Surullista avautumista


Kyllästyttää ja sattuu niin paljon. En jaksa enään tällasia yksinäisiä viikonloppuja. Tuntuu siltä että lähes kaikki kaverit on nyt kadonnu ja unohtanu mut ihan kokonaan. On tosi ikävä kaikkia. Mulla ei oo sellasta henkilöä, tai tyttö kaveria, ns. parasta kaveria enään. Ei oo enään sellasta jolle voi kertoa ihan kaiken ja ihan milloin vaan. En voi avautua kellekkään sillä tavalla enään. Ja mä tiedän että mä tarvitsen sellaisen henkilön taas koska mä räjähdän. Kaikki on vaan häipyny ja jättäny mut tänne. Tää kuulostaa varmaan todella typerältä tekstiltä, mut mun on pakko kirjottaa jotain tästä. Kaverit on kuitenkin sen verran tärkeitä, ja musta tuntuu että mulla ei sellasia enään ole, Tarviin jonkun jolle soittaa ihan koska vaan tai nähä milloin vaan. Mutta uusiin ihmisiin on kuitenkin niin vaikea tutustua jotenkin, ainakin mulla.

Olkaa te siis kiitollisia teidän läheisistä ihmisistä ja ystävistä, koska ilman niitä istuisitte nyt kotona sängyssänne kyyneleet silmissä ja säälisitte itseänne, niinkuin minä.

Olen ehkä yliherkkä ja ylitunteellinen mutta en vaan osaa tehdä asialle yhtikäs mitään tällä hetkellä.

3 kommenttia:

  1. Mulla on kavereita ja ystäviäkin, parhaita sellasii, mut silti itken itseni lähes joka ilta uneen..

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen, nimim. tälläkin hetkellä samassa tilanteessa.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu vähän samalta :/ <3
    Voimii ja halei x

    VastaaPoista